Käytiin tänään juoksemassa 11,8 kilsan lenkki. Maasto oli mukavan
vaihtelevaa; hiekkatietä, asfalttia ja metsäpolkua. Lenkki tuntui ajoittain
aika raskaalta, vaikkei vauhti ollutkaan kova. Tukkonen olo johtu varmaan
juhannusherkuista. :)
Sports Trackerin tiedot:
Sykemittarin tiedot:
Tässä vielä virallinen tulos Kiimasen Savulenkiltä:
Olin siis alle 50-vuotiaista naisista 84. Kaikenkaikkiaan
alle 50-vuotiaista naisista tuloksen sai 154 henkilöä, eli vähän yli puoleen
väliin sijoituin minä. Alunperin mun tavoitteena oli, että ”saan suoritettua
Kiimasen Savulenkin loppuun, enkä ole viimeisenä maalissa”. Muutaman kerran kun
oltiin Sannan kanssa testailtu kympin juoksua, asetin uuden tavoitteen. Lainaus
mun tekstistä toukokuulta: ”Viimeksi aika oli vähän alle tunti ja 15 minuuttia,
tänään puolestaan vähän reilu tunti ja 4 minuuttia. Oon aika tyytyväinen. :)
Päätin just, että tavoite Kiimasen Savulenkille on tasan tunti.” Välillä iski
epätoivo, lainaus kesäkuulta: ”Mun tunnin tavoite taitaa olla TÄYSIN mahdoton.
Tänään ajaksi tuli 1:02:25 ja olin ihan puhki. En ehkä pysty parempaan.”
Lainaus viimeisen ennen Kiimasen Savulenkkiä juostun lenkin jälkeen: ”Tein mun
ennätyksen (1:01:52)!! Ei se paljoa parantunu, mut anto toivoa. Kaikenlisäks
kokonaisaikaan tulee muutamia sekunteja ylimääräistä kun Sports Trackerin
ilmoitettua, että kymppi on täynnä, alan kaivamaan hirveellä kiireellä
puhelinta kotelosta, että voisin pysäyttää ajan. Kiimasen Savulenkki on
kuulemma 9,8 km, eikä ihan täyttä kymppiä, joten toivoa tunnin ajasta
elätellään.”
Sain suoritettua Kiimasen Savulenkin loppuun, en ollu viimesenä maalissa, sain (reilusti) alle tunnin
ajan, joten oon kyllä tosi tyytyväinen! Reilu kuus viikkoa sitten en ois uskonu,
että pystyn tollaseen suoritukseen. Mulla on vähän tapana päättää kaikkea ja
sit kuitenkin luovuttaa. Ilman tätä blogia mua ei ehkä ois näkyny Kiimasen
Savulenkillä, joten oli paras päätös alkaa kirjottaa tätä. Toukokuussa sanoin,
että pitkäisköhän munkin osallistua Kiimasen Savulenkille ja mulle ehdotettiin
varmaan osittain vitsillä, että ala kirjottaa blogia Kiimasen Savulenkille
valmistautumisesta, johon mä naureskellen sanoin, että niin varmaan. Aloin kuitenkin
samantien pohtimaan, että mitä jos kuitenkin alottaisinkin. Eipä tainnu
blogi-idean keksijäkään uskoa, että mä oikeesti kirjotan tän blogin, mä oikeesti
treenaan ja mä oikeesti saan alle tunnin ajan. :) Kiitos hyvästä ideasta!! :) Koska tää blogi motivoi mua
niin paljon, niin aion jatkaa tän kirjottamista, kuten viime postauksessa
mainitsinkin. :)
Palataan!
-Outi-